Tanssia, tenttejä ja vierailijoita

Viime viikot on olleet niin tiivitä, ettei edes blogia ole ehtinyt päivittää! Suomalaisten vieraiden oheella opiskelut ovat alkaneet vaatia panostusta. Nyt on onneksi ensimmäisestä ”tenttiviikosta” selvitty hengissä!

Ensimmäinen suomalainen vieraani Pariisissa oli Jenna, jonka kanssa tutustuttiin suurkaupungin tanssitarjontaan. Ensin matkasimme Pariisin ulkopuolelle tanssikouluun nimeltä Juste Debout. Olo oli kuin jostain tanssielokuvasta kun marssimme jokseenkin epämääräisellä alueella olevaan tanssikouluun jossa kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja koululla oli keskitytty olennaiseen – eli tanssimiseen. Kuka nyt jotain pukuhuoneita tai muita yleellisyyksia kaipaa kunhan on sali, peili ja musalaitteet. Opettajat olivat todella hyviä, vaikkakin osa melko omalaatuisia: eräskin hiphop-opettaja oli sitä mieltä, että alkulämmittelyt, lihaskunto ja venyttelyt ovat melko turhia, suoraan vaan jammailtiin koko tunti! Lauantaina taas suuntasimme tanssikoulu harmoniciin, jossa oli vähän eri ääni kellossa kun opettaja todella vaati oppilailtaan 100% panosta ja puitteetkin tuntuivat olevan viimeisen päälle kunnossa. Mutta molemmissa kouluissa oli puolensa ja yhteensä tulikin tanssahdeltua 9 tuntia useamman tyylistä hiphopia, waackingia, street jazzia ja modern jazzia. Ja kivaa oli!

Lokakuun puolessa välissä saimme myös viimein pidettyä tupaantuliaiset. Saimmekin ihan hyvät kekkerit aikaiseksi, kun kaikki neljä kommuunimme asukasta kutsuivat liudan omia kavereitaan kylään. Naapureita oli varoitettu etukäteen, ja ehkä se ansiosta emme rakennuksen huonohkosta äänieristyksestä ja himean pitkiksi venähtäneistä bileistä huolimatta kuulleet minkäänlaista valituksen sanaakaan. Meno oli kesteillä melko kansainvälistä, kun juhlakansa koostui pääasiassa vaihtareista. Taidettiin jopa saada muutama uusi ystävä illan aikana suomalaisille kansallisjuomillemme: fisulle, mintulle ja salmarille. Espanjalaiset ystäväni tosin olivat jo aiemmin ihastuneet fisuun niin paljon, että olivat jo keskenäänkin ryhtyneet fisun tekoon. Ranskalaiset taas meinasivat aiemmin syksyllä viedä Mintun käsistä, kun pääsivät sitä maistelemaan koulullamme olleessa International eveningissä, jossa kukin ulkomaalainen tarjosi oman maansa erikoisuuksia.

Äiti, Isi ja Katri kävivät myös täällä kylässä viikko sitten. Oli ihanaa nähdä heitä, vaikkakin samalla tuli hieman koti-ikävä. Muutoin tähän asti ei ole paljon ehtinyt Suomea kaivata. Mukana tuotu ruisleipä ja karjalanpiirakat sekä salmiakit maistuivat kuitenkin kummasti!

Viime viikko kuluikin sitten nenä kiinni kirjassa (tai siis prujussa, sillä täällä ei yhdelläkään kurssilla ole kirjaa!). Neljä tenttiä sujui vaihtelevalla menestyksellä, on kyllä moninkertaisesti rankempaa lukea tenttiin joka on ranskaksi ja jossa kaiken lisäksi kaikki matemaattiset notaatiot ovat monin paikoin hyvinkin kummallisia. Kaikissa tenteissä sai olla kurssimateriaali mukana, ja myös täällä edellisen vuoden tentin löytäminen kannattaa – jopa kahdessa aineessa tentit olivat lähes täsmälleen samat kuin edellisenä vuonna! Silmiinpistävää oli kuitenkin se, kuinka paljon tenteissä luntattiin! On ilmeisesti ihan ok vaihdella vähän papereita kaverin kanssa ja vaikka vähän kuiskiakin kesken tentin. Ja tentin valvoja, eli kurssin proffa, voi lähteä hakemaan kahvia kesken tentin jos haluaa. Todella kummallista.

Tenttirykelmän jälkeen onkin sopivasti 10 päivän loma! Tämän viikonlopun sain toimia oppaana kummitädille ja pikkuserkuille. Lauantaina kierrettiin tehokkaasti Pariisin keskeiset nähtävyydet ja itsekin pääsin ensimmäistä kertaa täällä asuessani Eiffel-torniin. Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä turistiksi naapurimaihin. Tarkemmat matkasuunnitelmat muotoutunevat matkan edetessä, kunhan nyt ensin pääsee tästä lakkojen riivaamasta maasta pois. Lisää kuulumisia siis (noin) kahdeksan päivän reissun jälkeen!

Pariisin arkea?

Kuukausi Pariisia jo takana! Viime viikolla oli uhkaavasti syksyn oloista; espanjalaiset kaverini kaivoivat pipot ja talvitakit jo esiin. Nyt on taas mukavan lämmintä, eilen oltiin Anun kanssa lenkillä t-paidoissa ja oli jopa kuuma. Oli kyllä vähän kummallista juoksennella täällä pitkin Pariisin katuja. Vaikka koti-ikävää ei vielä ole oikein ollut, niin vähän kaipaan Suomen luontoa ja rauhaa: täällä kun on aina jotain vilskettä ja vilinää. Myös noita pommiuhkia näkyy olevan, tosin tuntuu, että ne uutisoidaan isommin Suomen lehdissä kuin paikallisissa aviiseissa. Ei tunnu täällä noi pommiuhat hirveästi hetkauttavan, ainakin ruokapöytäkeskustelut on pyörii ihan muissa aiheissa.

Ruoka täällä on kyllä melko maukasta. Juustot ja viinit ovat niin halpoja Suomeen verrattuna, että ollaan monena iltana kämppisten ja erinäisten vieraiden kanssa nautittu herkullisia illallisia. Kämppikset on kyllä se verta mukavia, että koti-iltoja on ollut oikein rattoisaa pitää, sillon joskus kun malttaa. :) Päivisin käydään syömässä ENSTAn vieressä sijaitsevassa ilmavoimien ruokalassa. (Kyseessä on joku ilmavoimien toimistopäämaja = paljon univormupukuisia tyyppejä muttei lentokoneita). Ruoka on halpaa kuin Otaniemessä, mutta valinnanvaraa on vaikka kuinka ja laatu vähän toista. Lisäksi ateriaan voi valita niin juustoja, kakkuja, erilaisia salaatteja kuin jugurttejakin. Oon ehtinyt koululla syödä jo ainakin ankkaa, karitsaa, jänistä, monenlaisia mereneläviä... Unicafékin voisi hieman laajentaa valikoimaansa?

Tekemisen puute ei ole täällä ehinyt iskeä, opiskelujen lisäksi on ollut melko paljon iltarientoja tarjolla. Viime perjantaina oli meidän koulun bileet, jotka on ilmeisesti melko kuuluisat Pariisilaisten opiskelijoiden keskuudessa. Kyseessä on melko isot jokakuiset kekkerit, jotka pidetään ihan yliopiston tiloissa. Oli jokseenkin kummallista jonottaa kouluun sisään myöhään illalla, tanssahdella luokkahuoneessa ja lähteä kotiin koululta vasta aamun koittaessa. Tilojen todellista tehokäyttöä!

Viime viikolla meillä täällä meidän kämpässä oli parhaimmillaan viisi Anun ja Annen kylterikaveria kylässä, joten hulinaa on riittänyt. Koska koulukavereiden kanssa puhutaan ranskaa, oon tähän asti onnistunut aika hyvin välttämään englantiin turvautumisen. Nyt luonnollisesti kun on ollut ei-ranskaa-puhuvia vierailijoita, niin ollaan puhuttu englantiakin. Mutta on häkellyttävää, kuinka jo näin lyhyen ajan jälkeen tuntui vaikealta puhua englantia, kun väliin meinaa putkahtaa ranskankielisiä sanoja! Tällä viikolla alkaa ranskan- ja englannin kurssit, joten ehkä niiden myötä kielitaito kehittyy molemmissa kielissä. :) Ja ylihuomenna minäkin saan ensimmäisen suomalaisen vieraan, kun Jenna tulee kylään!