Viime viikot on olleet niin tiivitä, ettei edes blogia ole ehtinyt päivittää! Suomalaisten vieraiden oheella opiskelut ovat alkaneet vaatia panostusta. Nyt on onneksi ensimmäisestä ”tenttiviikosta” selvitty hengissä!
Ensimmäinen suomalainen vieraani Pariisissa oli Jenna, jonka kanssa tutustuttiin suurkaupungin tanssitarjontaan. Ensin matkasimme Pariisin ulkopuolelle tanssikouluun nimeltä Juste Debout. Olo oli kuin jostain tanssielokuvasta kun marssimme jokseenkin epämääräisellä alueella olevaan tanssikouluun jossa kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja koululla oli keskitytty olennaiseen – eli tanssimiseen. Kuka nyt jotain pukuhuoneita tai muita yleellisyyksia kaipaa kunhan on sali, peili ja musalaitteet. Opettajat olivat todella hyviä, vaikkakin osa melko omalaatuisia: eräskin hiphop-opettaja oli sitä mieltä, että alkulämmittelyt, lihaskunto ja venyttelyt ovat melko turhia, suoraan vaan jammailtiin koko tunti! Lauantaina taas suuntasimme tanssikoulu harmoniciin, jossa oli vähän eri ääni kellossa kun opettaja todella vaati oppilailtaan 100% panosta ja puitteetkin tuntuivat olevan viimeisen päälle kunnossa. Mutta molemmissa kouluissa oli puolensa ja yhteensä tulikin tanssahdeltua 9 tuntia useamman tyylistä hiphopia, waackingia, street jazzia ja modern jazzia. Ja kivaa oli!
Lokakuun puolessa välissä saimme myös viimein pidettyä tupaantuliaiset. Saimmekin ihan hyvät kekkerit aikaiseksi, kun kaikki neljä kommuunimme asukasta kutsuivat liudan omia kavereitaan kylään. Naapureita oli varoitettu etukäteen, ja ehkä se ansiosta emme rakennuksen huonohkosta äänieristyksestä ja himean pitkiksi venähtäneistä bileistä huolimatta kuulleet minkäänlaista valituksen sanaakaan. Meno oli kesteillä melko kansainvälistä, kun juhlakansa koostui pääasiassa vaihtareista. Taidettiin jopa saada muutama uusi ystävä illan aikana suomalaisille kansallisjuomillemme: fisulle, mintulle ja salmarille. Espanjalaiset ystäväni tosin olivat jo aiemmin ihastuneet fisuun niin paljon, että olivat jo keskenäänkin ryhtyneet fisun tekoon. Ranskalaiset taas meinasivat aiemmin syksyllä viedä Mintun käsistä, kun pääsivät sitä maistelemaan koulullamme olleessa International eveningissä, jossa kukin ulkomaalainen tarjosi oman maansa erikoisuuksia.
Äiti, Isi ja Katri kävivät myös täällä kylässä viikko sitten. Oli ihanaa nähdä heitä, vaikkakin samalla tuli hieman koti-ikävä. Muutoin tähän asti ei ole paljon ehtinyt Suomea kaivata. Mukana tuotu ruisleipä ja karjalanpiirakat sekä salmiakit maistuivat kuitenkin kummasti!
Viime viikko kuluikin sitten nenä kiinni kirjassa (tai siis prujussa, sillä täällä ei yhdelläkään kurssilla ole kirjaa!). Neljä tenttiä sujui vaihtelevalla menestyksellä, on kyllä moninkertaisesti rankempaa lukea tenttiin joka on ranskaksi ja jossa kaiken lisäksi kaikki matemaattiset notaatiot ovat monin paikoin hyvinkin kummallisia. Kaikissa tenteissä sai olla kurssimateriaali mukana, ja myös täällä edellisen vuoden tentin löytäminen kannattaa – jopa kahdessa aineessa tentit olivat lähes täsmälleen samat kuin edellisenä vuonna! Silmiinpistävää oli kuitenkin se, kuinka paljon tenteissä luntattiin! On ilmeisesti ihan ok vaihdella vähän papereita kaverin kanssa ja vaikka vähän kuiskiakin kesken tentin. Ja tentin valvoja, eli kurssin proffa, voi lähteä hakemaan kahvia kesken tentin jos haluaa. Todella kummallista.
Tenttirykelmän jälkeen onkin sopivasti 10 päivän loma! Tämän viikonlopun sain toimia oppaana kummitädille ja pikkuserkuille. Lauantaina kierrettiin tehokkaasti Pariisin keskeiset nähtävyydet ja itsekin pääsin ensimmäistä kertaa täällä asuessani Eiffel-torniin. Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä turistiksi naapurimaihin. Tarkemmat matkasuunnitelmat muotoutunevat matkan edetessä, kunhan nyt ensin pääsee tästä lakkojen riivaamasta maasta pois. Lisää kuulumisia siis (noin) kahdeksan päivän reissun jälkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti