Loka-marraskuussa ei paljon tarvitse täälläpäin normaalia koulunkäyntiä harrastaa, tällä viikolla on nimittäin taas lomaa! Siispä suuntaamme parin vaihtarikaverin kanssa torstaina ihailemaan Loiren linnoja viikonlopuksi. Juuri kun edellisen reissun pyykit on nipin napin pesty!
Toissaviikko hurahti siis 8 päivän mini-interraililla, kun kerta luennoilta oli ruhtinaalliset 10 päivää lomaa. Matkasin ensin omin päin Brysseliin päiväksi. Brysseli oli sateesta ja yli-innokkaista sisäänheittäjistä huolimatta mukavan oloinen kaupunki, vaikka jo ala-asteella nähdyt kuvat Brysselin pissaavasta pojasta tuottivat pettymyksen, kun Manneken-Pis olikin vain pienen pieni suihkulähde satunnaisen kadun kulmassa. Vierailin myös EUn Bryselin päämajalla ja pääsin kurkkaamaan täysi-istuntosaliinkin kuin satuin paikalle oikeaan aikaan. Ei hullumpi paikka!
Matka jatkui Konstan luokse Eindhoveniin kylään, joka tuntui parin kuukauden Pariisin oleskelun jälkeen jopa pelottavan hiljaiselta pikkukaupungilta. Katsastimme Dutch Design Weekin antia ja kävimme Konstan yliopistolla toteamassa, ettei yliopisto hirveästi tkk:sta eroa. Espanjalaisen vaihtarikaverini Eliseon saavuttua Hollantiin lähdimme kolmestaan visiitille Amsterdamiin jossa treffasimme yhden suomalaisen lisää porukkaamme. Melkoisen koiranilman seurauksena tutustuimme Damissa lähinnä Hollannin olutkulttuuriin sekä vietimme iltaa mitä kummallisimman keikan merkeissä. Palasimme vielä ihmettelemään hieman lisää Eindhovenin opiskelijaelämää, kunnes matkasimme rajan toiselle puolelle Aachenin viehättävään opiskelijakupunkiin saksalaisen kaverimme vieraaksi.
Saksassa ollessa olo oli melkein kuin olisi kotiin tullut, kun asiat toimivat, sääntöjä noudatettiin ja kaupungilla sai kävellä rauhassa. Espanjalainen matkatoverini naureskeli kuinka ihmiset seisoivat hiljaa jonossa puhumatta tuntemattomille ja minua luultiin joka paikassa saksalaiseksi. Kölnin katedraali oli henkeäsalpaava, bratwurstit maittavia ja paikallisessa oluttuvassa käynti eksoottista. Olutta ei nimittäin tarvinut erikseen tilata, vaan sitä tuli pöytään jatkuvalla syötöllä – onneksi sentään vain 2dl:n tuopeissa.
Matkan kaunein osuus oli ehkä junamatka Reinjoen vartta pitkin, sillä ruska oli tuolla täydessä loistossaan ja suurikaupunkielämän jälkeen metsä ja maaseutu ihanaa katseltavaa. Pysähdyimme Koblenziin Rein- ja Moseljokien yhtymäkohtaan ihailemaan maisemia ja nauttimaan vielä rauhallisesta saksalaisesta tunnelmasta sekä villisiasta ja bratwurstista. Viimeinen lomapäivä kului Luxembourgin vanhassa kaupungissa, joka pyhäpäivän takia oli melko autio, mutta sumuisena aamuna melko tarunhohtoinen vanhana linnoituskaupunkina hurjine korkeuseroineen.
Reissun aikana ehti kyllä toden teolla päästä loman makuun, joten onneksi paluu arkeen on ollut melko leppoisaa, kun tässä nyt on vaikka mitä kummallisia vapaapäiviä. Ihanan helppoa matkustaminen täällä on, kuin maat ja kielet vaihtuvat lähes huomaamatta ja tuttuja tai vähtintäänkin vinkkejä on tarjolla lähes joka kaupungista. Kivaa oli kuitenkin palata kotiin Pariisin hulinaan ja etenkin taas koululle päivittämään uusimmat juorut ajantasalle kavereiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti