Kampuselämää

Tovi on taas vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta ja Pariisin syksy on jo vaihtumassa kevääksi. Nyt tosin on melkoisen kylmä ja lämpimämpiin ilmastoihin tottuneet kaverit on ihmetelleet kun hengitys höyryää!

Tekemistä täällä tuntuu riittävän ja arki rullailee sen verta mukavasti, että Suomea ei ehdi juuri ikävöimään. Joululomalla sain kuitenkin nauttia parin viikon ajan Suomen taianomaisesta talvesta. Kahdessa viikossa ehti nähdä ihania ystäviä, pulkkailla, luistella, kiipeillä, pulahtaa avantoon, saunoa monesti, ihmetellä Helsingin yötä ja syödä monta kiloa joulukinkkua ja ruisleipää. Kuitenkin jo loman puolessa välissä alkoi Pariisiin paluu kutkuttelemaan ja vaihtokavereita tulla jo ikävä.

Siispä oli mitä mahtavinta palata Pariisin arkeen: raahautua joka aamu luennolle nuokkumaan, lounaalla pistellä poskeensa karitsan paistia parin euron hintaan, juoda sitä samaa automaatticapuccinoa matkalla takaisin kouluun kirjastoon lukemaan (lue: feisbuukkaamaan), hilpaista hiphoptunnin kautta kotia jotta voi suunnata naapuriasuntolan etkojen jälkeen Pariisin yöhön, vaikkapa pyöräillen.

Joulun jälkeen oon asustellut täällä opiskelijakampuksella, eli Cité Internationale Universitaire de Parisissa. Mulla on täällä asuntolahuone jossa on oma suihku, mutta keittiö ja vessat jaetaan 7 muun kanssa. Kampus on Pariisin eteläreunalla ja täällä ei ole yhtään koulua, vaan eri maiden, säätiöiden ja koulujen asuntoloita. Täällä asustaa noin 5 700 opiskelijaa ja tutkijaa, joista suunnilleen puolet on ulkomaalaisia. Kampus on vehreä, vanhojen talojen muodostama viehättävä alue, josta lyötyy lähes kaikki mahdolliset palvelut postista kirjastoon, uima-altaasta teatteriin ja ravintolaan. Ratikka kulkee lähes oven edestä koululle ja vieressä on puisto, jossa voi kirmata lenkkiä, vihdoin muuallakin kuin autojen ja ihmisten seassa. Ja mikä parasta: suuri osa mun kavereista asustaa myös täällä.

Vanhasta kämpästä jäin kuitenkin ( kunnollisen keittiön ja täydemmän jääkaapin lisäksi) kaipaamaan kämppiksiä. Nyt ei ole oikein ketään suomalaisia, kenen kanssa olisin päivittäin tekemisissä ja välillä vastaan tulee asioita joita kukaan muu ei tunnu ymmärtävän. Toisaalta on ihanaa kun nyt on vaan aina pakko selvitä ranskan kielellä, ei muu auta!

Naapurimaissa kylässä

Loka-marraskuussa ei paljon tarvitse täälläpäin normaalia koulunkäyntiä harrastaa, tällä viikolla on nimittäin taas lomaa! Siispä suuntaamme parin vaihtarikaverin kanssa torstaina ihailemaan Loiren linnoja viikonlopuksi. Juuri kun edellisen reissun pyykit on nipin napin pesty!

Toissaviikko hurahti siis 8 päivän mini-interraililla, kun kerta luennoilta oli ruhtinaalliset 10 päivää lomaa. Matkasin ensin omin päin Brysseliin päiväksi. Brysseli oli sateesta ja yli-innokkaista sisäänheittäjistä huolimatta mukavan oloinen kaupunki, vaikka jo ala-asteella nähdyt kuvat Brysselin pissaavasta pojasta tuottivat pettymyksen, kun Manneken-Pis olikin vain pienen pieni suihkulähde satunnaisen kadun kulmassa. Vierailin myös EUn Bryselin päämajalla ja pääsin kurkkaamaan täysi-istuntosaliinkin kuin satuin paikalle oikeaan aikaan. Ei hullumpi paikka!

Matka jatkui Konstan luokse Eindhoveniin kylään, joka tuntui parin kuukauden Pariisin oleskelun jälkeen jopa pelottavan hiljaiselta pikkukaupungilta. Katsastimme Dutch Design Weekin antia ja kävimme Konstan yliopistolla toteamassa, ettei yliopisto hirveästi tkk:sta eroa. Espanjalaisen vaihtarikaverini Eliseon saavuttua Hollantiin lähdimme kolmestaan visiitille Amsterdamiin jossa treffasimme yhden suomalaisen lisää porukkaamme. Melkoisen koiranilman seurauksena tutustuimme Damissa lähinnä Hollannin olutkulttuuriin sekä vietimme iltaa mitä kummallisimman keikan merkeissä. Palasimme vielä ihmettelemään hieman lisää Eindhovenin opiskelijaelämää, kunnes matkasimme rajan toiselle puolelle Aachenin viehättävään opiskelijakupunkiin saksalaisen kaverimme vieraaksi.

Saksassa ollessa olo oli melkein kuin olisi kotiin tullut, kun asiat toimivat, sääntöjä noudatettiin ja kaupungilla sai kävellä rauhassa. Espanjalainen matkatoverini naureskeli kuinka ihmiset seisoivat hiljaa jonossa puhumatta tuntemattomille ja minua luultiin joka paikassa saksalaiseksi. Kölnin katedraali oli henkeäsalpaava, bratwurstit maittavia ja paikallisessa oluttuvassa käynti eksoottista. Olutta ei nimittäin tarvinut erikseen tilata, vaan sitä tuli pöytään jatkuvalla syötöllä – onneksi sentään vain 2dl:n tuopeissa.

Matkan kaunein osuus oli ehkä junamatka Reinjoen vartta pitkin, sillä ruska oli tuolla täydessä loistossaan ja suurikaupunkielämän jälkeen metsä ja maaseutu ihanaa katseltavaa. Pysähdyimme Koblenziin Rein- ja Moseljokien yhtymäkohtaan ihailemaan maisemia ja nauttimaan vielä rauhallisesta saksalaisesta tunnelmasta sekä villisiasta ja bratwurstista. Viimeinen lomapäivä kului Luxembourgin vanhassa kaupungissa, joka pyhäpäivän takia oli melko autio, mutta sumuisena aamuna melko tarunhohtoinen vanhana linnoituskaupunkina hurjine korkeuseroineen.

Reissun aikana ehti kyllä toden teolla päästä loman makuun, joten onneksi paluu arkeen on ollut melko leppoisaa, kun tässä nyt on vaikka mitä kummallisia vapaapäiviä. Ihanan helppoa matkustaminen täällä on, kuin maat ja kielet vaihtuvat lähes huomaamatta ja tuttuja tai vähtintäänkin vinkkejä on tarjolla lähes joka kaupungista. Kivaa oli kuitenkin palata kotiin Pariisin hulinaan ja etenkin taas koululle päivittämään uusimmat juorut ajantasalle kavereiden kanssa.

Tanssia, tenttejä ja vierailijoita

Viime viikot on olleet niin tiivitä, ettei edes blogia ole ehtinyt päivittää! Suomalaisten vieraiden oheella opiskelut ovat alkaneet vaatia panostusta. Nyt on onneksi ensimmäisestä ”tenttiviikosta” selvitty hengissä!

Ensimmäinen suomalainen vieraani Pariisissa oli Jenna, jonka kanssa tutustuttiin suurkaupungin tanssitarjontaan. Ensin matkasimme Pariisin ulkopuolelle tanssikouluun nimeltä Juste Debout. Olo oli kuin jostain tanssielokuvasta kun marssimme jokseenkin epämääräisellä alueella olevaan tanssikouluun jossa kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja koululla oli keskitytty olennaiseen – eli tanssimiseen. Kuka nyt jotain pukuhuoneita tai muita yleellisyyksia kaipaa kunhan on sali, peili ja musalaitteet. Opettajat olivat todella hyviä, vaikkakin osa melko omalaatuisia: eräskin hiphop-opettaja oli sitä mieltä, että alkulämmittelyt, lihaskunto ja venyttelyt ovat melko turhia, suoraan vaan jammailtiin koko tunti! Lauantaina taas suuntasimme tanssikoulu harmoniciin, jossa oli vähän eri ääni kellossa kun opettaja todella vaati oppilailtaan 100% panosta ja puitteetkin tuntuivat olevan viimeisen päälle kunnossa. Mutta molemmissa kouluissa oli puolensa ja yhteensä tulikin tanssahdeltua 9 tuntia useamman tyylistä hiphopia, waackingia, street jazzia ja modern jazzia. Ja kivaa oli!

Lokakuun puolessa välissä saimme myös viimein pidettyä tupaantuliaiset. Saimmekin ihan hyvät kekkerit aikaiseksi, kun kaikki neljä kommuunimme asukasta kutsuivat liudan omia kavereitaan kylään. Naapureita oli varoitettu etukäteen, ja ehkä se ansiosta emme rakennuksen huonohkosta äänieristyksestä ja himean pitkiksi venähtäneistä bileistä huolimatta kuulleet minkäänlaista valituksen sanaakaan. Meno oli kesteillä melko kansainvälistä, kun juhlakansa koostui pääasiassa vaihtareista. Taidettiin jopa saada muutama uusi ystävä illan aikana suomalaisille kansallisjuomillemme: fisulle, mintulle ja salmarille. Espanjalaiset ystäväni tosin olivat jo aiemmin ihastuneet fisuun niin paljon, että olivat jo keskenäänkin ryhtyneet fisun tekoon. Ranskalaiset taas meinasivat aiemmin syksyllä viedä Mintun käsistä, kun pääsivät sitä maistelemaan koulullamme olleessa International eveningissä, jossa kukin ulkomaalainen tarjosi oman maansa erikoisuuksia.

Äiti, Isi ja Katri kävivät myös täällä kylässä viikko sitten. Oli ihanaa nähdä heitä, vaikkakin samalla tuli hieman koti-ikävä. Muutoin tähän asti ei ole paljon ehtinyt Suomea kaivata. Mukana tuotu ruisleipä ja karjalanpiirakat sekä salmiakit maistuivat kuitenkin kummasti!

Viime viikko kuluikin sitten nenä kiinni kirjassa (tai siis prujussa, sillä täällä ei yhdelläkään kurssilla ole kirjaa!). Neljä tenttiä sujui vaihtelevalla menestyksellä, on kyllä moninkertaisesti rankempaa lukea tenttiin joka on ranskaksi ja jossa kaiken lisäksi kaikki matemaattiset notaatiot ovat monin paikoin hyvinkin kummallisia. Kaikissa tenteissä sai olla kurssimateriaali mukana, ja myös täällä edellisen vuoden tentin löytäminen kannattaa – jopa kahdessa aineessa tentit olivat lähes täsmälleen samat kuin edellisenä vuonna! Silmiinpistävää oli kuitenkin se, kuinka paljon tenteissä luntattiin! On ilmeisesti ihan ok vaihdella vähän papereita kaverin kanssa ja vaikka vähän kuiskiakin kesken tentin. Ja tentin valvoja, eli kurssin proffa, voi lähteä hakemaan kahvia kesken tentin jos haluaa. Todella kummallista.

Tenttirykelmän jälkeen onkin sopivasti 10 päivän loma! Tämän viikonlopun sain toimia oppaana kummitädille ja pikkuserkuille. Lauantaina kierrettiin tehokkaasti Pariisin keskeiset nähtävyydet ja itsekin pääsin ensimmäistä kertaa täällä asuessani Eiffel-torniin. Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä turistiksi naapurimaihin. Tarkemmat matkasuunnitelmat muotoutunevat matkan edetessä, kunhan nyt ensin pääsee tästä lakkojen riivaamasta maasta pois. Lisää kuulumisia siis (noin) kahdeksan päivän reissun jälkeen!

Pariisin arkea?

Kuukausi Pariisia jo takana! Viime viikolla oli uhkaavasti syksyn oloista; espanjalaiset kaverini kaivoivat pipot ja talvitakit jo esiin. Nyt on taas mukavan lämmintä, eilen oltiin Anun kanssa lenkillä t-paidoissa ja oli jopa kuuma. Oli kyllä vähän kummallista juoksennella täällä pitkin Pariisin katuja. Vaikka koti-ikävää ei vielä ole oikein ollut, niin vähän kaipaan Suomen luontoa ja rauhaa: täällä kun on aina jotain vilskettä ja vilinää. Myös noita pommiuhkia näkyy olevan, tosin tuntuu, että ne uutisoidaan isommin Suomen lehdissä kuin paikallisissa aviiseissa. Ei tunnu täällä noi pommiuhat hirveästi hetkauttavan, ainakin ruokapöytäkeskustelut on pyörii ihan muissa aiheissa.

Ruoka täällä on kyllä melko maukasta. Juustot ja viinit ovat niin halpoja Suomeen verrattuna, että ollaan monena iltana kämppisten ja erinäisten vieraiden kanssa nautittu herkullisia illallisia. Kämppikset on kyllä se verta mukavia, että koti-iltoja on ollut oikein rattoisaa pitää, sillon joskus kun malttaa. :) Päivisin käydään syömässä ENSTAn vieressä sijaitsevassa ilmavoimien ruokalassa. (Kyseessä on joku ilmavoimien toimistopäämaja = paljon univormupukuisia tyyppejä muttei lentokoneita). Ruoka on halpaa kuin Otaniemessä, mutta valinnanvaraa on vaikka kuinka ja laatu vähän toista. Lisäksi ateriaan voi valita niin juustoja, kakkuja, erilaisia salaatteja kuin jugurttejakin. Oon ehtinyt koululla syödä jo ainakin ankkaa, karitsaa, jänistä, monenlaisia mereneläviä... Unicafékin voisi hieman laajentaa valikoimaansa?

Tekemisen puute ei ole täällä ehinyt iskeä, opiskelujen lisäksi on ollut melko paljon iltarientoja tarjolla. Viime perjantaina oli meidän koulun bileet, jotka on ilmeisesti melko kuuluisat Pariisilaisten opiskelijoiden keskuudessa. Kyseessä on melko isot jokakuiset kekkerit, jotka pidetään ihan yliopiston tiloissa. Oli jokseenkin kummallista jonottaa kouluun sisään myöhään illalla, tanssahdella luokkahuoneessa ja lähteä kotiin koululta vasta aamun koittaessa. Tilojen todellista tehokäyttöä!

Viime viikolla meillä täällä meidän kämpässä oli parhaimmillaan viisi Anun ja Annen kylterikaveria kylässä, joten hulinaa on riittänyt. Koska koulukavereiden kanssa puhutaan ranskaa, oon tähän asti onnistunut aika hyvin välttämään englantiin turvautumisen. Nyt luonnollisesti kun on ollut ei-ranskaa-puhuvia vierailijoita, niin ollaan puhuttu englantiakin. Mutta on häkellyttävää, kuinka jo näin lyhyen ajan jälkeen tuntui vaikealta puhua englantia, kun väliin meinaa putkahtaa ranskankielisiä sanoja! Tällä viikolla alkaa ranskan- ja englannin kurssit, joten ehkä niiden myötä kielitaito kehittyy molemmissa kielissä. :) Ja ylihuomenna minäkin saan ensimmäisen suomalaisen vieraan, kun Jenna tulee kylään!

Opiskelun makuun

On tosi vaikeeta uskoa, että oon ollut Pariisissa vasta alle kolme viikkoa. On jo tapahtunut niin paljon ja oon tutustunut vaikka kuinka moneen ihmiseen ja oppinut monet kadunnimet, metroasemat, nähtävyydet, kaupat, ruokalajit, kurssit, juomat, arkipäivän ilmaisut... Pariisi alkaa tuntua kodilta kun kaikista pahimmista alkuhässäköistä on selvitty. Tää kaupunki on aivan ihana! Etenkin nyt kun aurinko vielä lämmittää suloisesti, puissa on lehdet ja kukat kukkivat, niin mikäs täällä on käyskennellessä.

Toinen kouluviikko pärähti tänään käyntiin. Kouluni on siis École Nationale Supérieure de Techniques Avancées ParisTech, eli tuttujen kesken ENSTA. Koulu on yksi ranskan Grande Écoleista, eli yliopisto, johon haetaan kahden vuoden ”valmistavien” matematiikan ja fysiikan opintojen jälkeen. ENSTAssa opiskellaan siis normaalisti vain kolme vuotta, itse olen täällä viimeisellä vuosikurssilla, eli kolmannella. Opinnot on ainakin mun koulussa todella teoreettisia ja yleispäteviä, vaikka kolmatta vuotta mainostetaan käytännönläheisenä. Suomen opintoihin verrattuna on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) ollut varsin teoreettista. Mun valitsemat kurssit ei ihan ehkä ole samaa pääainetta kuin Suomessa, mutta suurin osa on kuitenkin oikein mielenkiintoisia. Matemaattiset osiot ovat kyllä melko haastavia, mutta pääsepäähän taas laskemaan ja opiskelemaan jotain ”oikeeta” kaikkien Suomen soveltavien kurssien jälkeen.

Opiskelutapa on täällä melko erilainen kuin Suomessa. Meidän koulussa on vain noin 160 opiskelijaa per vuosikurssi, eli koulu on pieni. Kursseilla on keskimäärin ehkä 15-20 ihmistä. Vaihtareita kohdellaan ihan niin kuin ketä tahansa muita opiskelijoita, meidän myös edellytetään osallistuvan kaikille samoille kursseille kuin muutkin. ENSTAn tavoitteena on, että kolmasosa opiskelijoista olisi tulevaisuudessa ulkomaalaistaustaisia/vaihtareita, joten kansainvälisyys on täällä tärkeää. Meihin suhtaudutaan todella myönteiseti ja apua saa aina kun kysyy. Tuntuu, että ranskalaisiinkin on ihan mahdollista tutustua!

Miinuspuolena mainittakoon, että kurssit alkavat joka päivä 8.30 ja niillä on läsnäolopakko. Akateemisesta vapaudesta nauttineena tässä on vähän totuttelemista. Perjantaisin koulu myös päättyy vasta viideltä. Toisaalta taas maanantai- ja torstai-iltapäivät ovat varattuja urheilulle, eli sillon ei ole opetusta lainkaan! Lisäksi koululla on liuta kaiken maailman yhdistyksiä, joten opiskelijoiden elämä pyörii vahvasti koulun ympärillä. Ehkä juuri tämän seurauksena koulussa vallitseekin hyvä ja tiivis tunnelma.

Integraatiota rantaloman merkeissä

Takana Week-End d’Integration, eli viikko kaiken maailman toimintaa muiden ENSTAn uusien ja vanhojenkin opiskelijoiden kanssa jossain Bordeaux’n tienoilla. Meno oli jotain varaslähtö-Otasuunnistus-fuksiaiset akselilta, mutta koko viikon kestoisena. Oli ihanaa päästä tutustumaan muihin ENSTAn opiskelijoihin, vaikka suurin osa paikalla olleista olivatkin 1. tai 2. vuosikurssin opiskelijoita, ja itsehän menen 3. vuosikursille. Täytyy todeta, että ranskalaisten tekniikan opiskelijoiden meininki muistutti paljon teekkaririentoja, joten oli melko kotoisaa kaikesta uudesta huolimatta!

Maanantai aamulla lähdettiin koululta kun fuksien tervetuloa ohjelma oli päättynyt. Neljä bussilastillista ENSTAlaisia matkasi 10 tuntia, eikä bussissa todellakaan ollut tylsää, kun ohjelmaa riitti. Bussien välillä oli luonnollisesti kova kisa, joten taukopaikoillakin meno oli melkoinen. Laulut raikasivat lähes taukoamatta, jokaisella bussilla oli oma laulu koreografioineen, vanhemmat opiskelijat olivat varustautuneet asianmukaisin vaattein ja varustein kisailuun.

Paikka jossa olimme oli leirikeskuksen tapainen paikka Atlantin rannalla. Majoituimme 5 hengen bungaloweissa ja alueella oli myös ruokala, uima-allas, illanviettorakennus, sekä paljon urheilumahdollisuuksia. Tiistaista torstaihin päiväohjelma oli melko samankaltainen: aamupala, rastien kiertelyä joukkueettain, lounas, lisää rasteja, aperatiivi, illallinen ja bileet. Rasteja olivat pitämässä kaikki ENSTAn järjestöt. Joukkueet olivat joka päivä eri, joten oli monta monta uutta nimeä opittavana. Ja aina sai moneen kertaan kertoa oman nimen ja tavata sen ja muistuttaa vielä uudelleen, ja silti ehti jo tottua nimeen ”la fille Finlandaise”.

Lajeina rasteilla oli niin urheilua fudiksesta rugbyyn ja biitsistä uintiin, kuin kaikkea mahdollista muutakin. Perinteisiä tietovisoja ja improvisointisettejä, mutta myös törmäilyautot, vesiliukurata, tarraseinä, rodeo ja paintball raahattiin paikalle meitä varten. Koin myös elämäni ensimmäiset vaahtobileet! Ranskan kielen treenailu ja muihin tutustuminen oli huomattavasti helpompaa, kun oli samalla jotain tekemistä. Vaikka täytyy myöntää, että aina en ollut ihan perillä mistä jollakin rastilla oli kyse.

Jokaisella aterialla tarjoiltiin kolme ruokalajia, vaikka ruokapaikka olikin ennemmin ruokala kuin ravintola. Ja vesihanan vieressä oli viinihanat, joista kukin sai hakea pöytäänsä juotavaa sopivan määrän. Jokaisella aterialla myös laulettiin kovasti. Ranskalaiset ovat ehkä vieläkin innokaampia laulajia kuin teekkarit, sillä laulu ei tuntunut lakkaavan koskaan. Heillä on myös jopa oma versionsa Retuperän WBK:sta asianmukaisine rituaaleineen!

Iltaisin oli tietysti bileet, jossa juomat olivat ilmaisia. Meno tanssilattialla oli kuumempaa kuin Suomessa, mutta muutoin ranskalaiset osasivat (suurimmaksi osin) käyttäytyä kohtuullisemmin kuin suomalaiset. Hurjasti oli tähän viikkoon siis panostettu ja ilmeisesti aika paljon rahaakin kerätty, sillä 60 euron osallistumismaksu kattoi kaiken. Vielä kun ilmakin oli suotuisa paria sadekuuroa lukuunottamatta, niin viikko oli melko onnistunut. Rankkaa kyllä oli, kun piti ranskan kielellä selvitä koko viikko ja jaksaa aktiivisesti tutustua muihin lyhyistä yöunista huolimatta. Mutta nyt ruskettuneena ja jokseenkin integroituneena kohti ensimmäistä kouluviikkoa!

Atlantti

Joka ruokailulla tunnelma oli kuin parhailla sitseillä konsanaan

Bungalow-toverit : Larissa (Brasilia), Penelope (Brasilia), minä, Shanshan (Kiina), Ann-Sophie (Ranska)

Turistina kesäisessä säässä

Ihana aurinkoinen päivä Sacré Couerin nurmikolla takana. Nyt alkaa Eiffel-tornia lukuun ottamatta olla kaikki Pariisin keskeisimmät nähtävyydet olla nähty, ainakin päälisin puolin. Turisteja täällä on vielä paljon, joten ajattelin säästää Eiffel-tornin, Louvren yms. über-turistikohteet sateiseen marraskuuhun tai muuten hiljaisempaan ajankohtaan. Sää täällä on ihanan kesäinen ja kadut sekä puistot täynnä ihmisiä – täytyy nauttia tästä niin kauan kuin voi! Kaiken kaikkiaan täytyy myöntää, että onhan tää kaupunki aika lumoava. On vaikeeta käsittää, että aikaa on jopa 6 kuukautta ihmetellä kaikkia Pariisin nähtävyyksiä ja tutustua kaupunkiin pintaa syvemmältä.

Vaikka kaupoissa asiointi ja metrolla liikkuminen alkaa jo jotenkin sujua, niin ranskan kielen kanssa on vielä vähän tekemistä. Onneksi tässä on pitkä syksy edessä treenata, nyt kun alkeellinenkin keskustelu tuntuu haastavalta. Keskustelukumppanit on kyllä aina olleet tosi kärsivällisiä ja avuliaita, mutta olisihan se kiva voida juttella vähän monipuolisemmin asioista. Syksyn tavoitteena on kyetä heittämään huulta ranskaksi ja ehkä jopa hyödyntää ironiaa, sitten oon tyytyväinen kielitaitooni! :)

Ens viikolla onkin luvassa oikein tehokasta kielikylpyä, koska maanantaista perjantaihin on Week-end d’integration! Suunnataan siis muiden ENSTA:n uusien opiskelijoiden ja joidenkin vanhojen opiskelijoiden kanssa jonnekin päin ranskaa viettämään rentoa viikkoa. Paikka ja ohjelma ovat salaisuuksia, joten jännä nähdä mitä on luvassa.

Sacré Couer aurinkoisena sunnuntaina

Seine

Yleisön pyynnöstä pari kuvaa kämpästä:

Tämän hetkinen huoneeni

Olohuone