Integraatiota rantaloman merkeissä

Takana Week-End d’Integration, eli viikko kaiken maailman toimintaa muiden ENSTAn uusien ja vanhojenkin opiskelijoiden kanssa jossain Bordeaux’n tienoilla. Meno oli jotain varaslähtö-Otasuunnistus-fuksiaiset akselilta, mutta koko viikon kestoisena. Oli ihanaa päästä tutustumaan muihin ENSTAn opiskelijoihin, vaikka suurin osa paikalla olleista olivatkin 1. tai 2. vuosikurssin opiskelijoita, ja itsehän menen 3. vuosikursille. Täytyy todeta, että ranskalaisten tekniikan opiskelijoiden meininki muistutti paljon teekkaririentoja, joten oli melko kotoisaa kaikesta uudesta huolimatta!

Maanantai aamulla lähdettiin koululta kun fuksien tervetuloa ohjelma oli päättynyt. Neljä bussilastillista ENSTAlaisia matkasi 10 tuntia, eikä bussissa todellakaan ollut tylsää, kun ohjelmaa riitti. Bussien välillä oli luonnollisesti kova kisa, joten taukopaikoillakin meno oli melkoinen. Laulut raikasivat lähes taukoamatta, jokaisella bussilla oli oma laulu koreografioineen, vanhemmat opiskelijat olivat varustautuneet asianmukaisin vaattein ja varustein kisailuun.

Paikka jossa olimme oli leirikeskuksen tapainen paikka Atlantin rannalla. Majoituimme 5 hengen bungaloweissa ja alueella oli myös ruokala, uima-allas, illanviettorakennus, sekä paljon urheilumahdollisuuksia. Tiistaista torstaihin päiväohjelma oli melko samankaltainen: aamupala, rastien kiertelyä joukkueettain, lounas, lisää rasteja, aperatiivi, illallinen ja bileet. Rasteja olivat pitämässä kaikki ENSTAn järjestöt. Joukkueet olivat joka päivä eri, joten oli monta monta uutta nimeä opittavana. Ja aina sai moneen kertaan kertoa oman nimen ja tavata sen ja muistuttaa vielä uudelleen, ja silti ehti jo tottua nimeen ”la fille Finlandaise”.

Lajeina rasteilla oli niin urheilua fudiksesta rugbyyn ja biitsistä uintiin, kuin kaikkea mahdollista muutakin. Perinteisiä tietovisoja ja improvisointisettejä, mutta myös törmäilyautot, vesiliukurata, tarraseinä, rodeo ja paintball raahattiin paikalle meitä varten. Koin myös elämäni ensimmäiset vaahtobileet! Ranskan kielen treenailu ja muihin tutustuminen oli huomattavasti helpompaa, kun oli samalla jotain tekemistä. Vaikka täytyy myöntää, että aina en ollut ihan perillä mistä jollakin rastilla oli kyse.

Jokaisella aterialla tarjoiltiin kolme ruokalajia, vaikka ruokapaikka olikin ennemmin ruokala kuin ravintola. Ja vesihanan vieressä oli viinihanat, joista kukin sai hakea pöytäänsä juotavaa sopivan määrän. Jokaisella aterialla myös laulettiin kovasti. Ranskalaiset ovat ehkä vieläkin innokaampia laulajia kuin teekkarit, sillä laulu ei tuntunut lakkaavan koskaan. Heillä on myös jopa oma versionsa Retuperän WBK:sta asianmukaisine rituaaleineen!

Iltaisin oli tietysti bileet, jossa juomat olivat ilmaisia. Meno tanssilattialla oli kuumempaa kuin Suomessa, mutta muutoin ranskalaiset osasivat (suurimmaksi osin) käyttäytyä kohtuullisemmin kuin suomalaiset. Hurjasti oli tähän viikkoon siis panostettu ja ilmeisesti aika paljon rahaakin kerätty, sillä 60 euron osallistumismaksu kattoi kaiken. Vielä kun ilmakin oli suotuisa paria sadekuuroa lukuunottamatta, niin viikko oli melko onnistunut. Rankkaa kyllä oli, kun piti ranskan kielellä selvitä koko viikko ja jaksaa aktiivisesti tutustua muihin lyhyistä yöunista huolimatta. Mutta nyt ruskettuneena ja jokseenkin integroituneena kohti ensimmäistä kouluviikkoa!

Atlantti

Joka ruokailulla tunnelma oli kuin parhailla sitseillä konsanaan

Bungalow-toverit : Larissa (Brasilia), Penelope (Brasilia), minä, Shanshan (Kiina), Ann-Sophie (Ranska)