Pariisin arkea?

Kuukausi Pariisia jo takana! Viime viikolla oli uhkaavasti syksyn oloista; espanjalaiset kaverini kaivoivat pipot ja talvitakit jo esiin. Nyt on taas mukavan lämmintä, eilen oltiin Anun kanssa lenkillä t-paidoissa ja oli jopa kuuma. Oli kyllä vähän kummallista juoksennella täällä pitkin Pariisin katuja. Vaikka koti-ikävää ei vielä ole oikein ollut, niin vähän kaipaan Suomen luontoa ja rauhaa: täällä kun on aina jotain vilskettä ja vilinää. Myös noita pommiuhkia näkyy olevan, tosin tuntuu, että ne uutisoidaan isommin Suomen lehdissä kuin paikallisissa aviiseissa. Ei tunnu täällä noi pommiuhat hirveästi hetkauttavan, ainakin ruokapöytäkeskustelut on pyörii ihan muissa aiheissa.

Ruoka täällä on kyllä melko maukasta. Juustot ja viinit ovat niin halpoja Suomeen verrattuna, että ollaan monena iltana kämppisten ja erinäisten vieraiden kanssa nautittu herkullisia illallisia. Kämppikset on kyllä se verta mukavia, että koti-iltoja on ollut oikein rattoisaa pitää, sillon joskus kun malttaa. :) Päivisin käydään syömässä ENSTAn vieressä sijaitsevassa ilmavoimien ruokalassa. (Kyseessä on joku ilmavoimien toimistopäämaja = paljon univormupukuisia tyyppejä muttei lentokoneita). Ruoka on halpaa kuin Otaniemessä, mutta valinnanvaraa on vaikka kuinka ja laatu vähän toista. Lisäksi ateriaan voi valita niin juustoja, kakkuja, erilaisia salaatteja kuin jugurttejakin. Oon ehtinyt koululla syödä jo ainakin ankkaa, karitsaa, jänistä, monenlaisia mereneläviä... Unicafékin voisi hieman laajentaa valikoimaansa?

Tekemisen puute ei ole täällä ehinyt iskeä, opiskelujen lisäksi on ollut melko paljon iltarientoja tarjolla. Viime perjantaina oli meidän koulun bileet, jotka on ilmeisesti melko kuuluisat Pariisilaisten opiskelijoiden keskuudessa. Kyseessä on melko isot jokakuiset kekkerit, jotka pidetään ihan yliopiston tiloissa. Oli jokseenkin kummallista jonottaa kouluun sisään myöhään illalla, tanssahdella luokkahuoneessa ja lähteä kotiin koululta vasta aamun koittaessa. Tilojen todellista tehokäyttöä!

Viime viikolla meillä täällä meidän kämpässä oli parhaimmillaan viisi Anun ja Annen kylterikaveria kylässä, joten hulinaa on riittänyt. Koska koulukavereiden kanssa puhutaan ranskaa, oon tähän asti onnistunut aika hyvin välttämään englantiin turvautumisen. Nyt luonnollisesti kun on ollut ei-ranskaa-puhuvia vierailijoita, niin ollaan puhuttu englantiakin. Mutta on häkellyttävää, kuinka jo näin lyhyen ajan jälkeen tuntui vaikealta puhua englantia, kun väliin meinaa putkahtaa ranskankielisiä sanoja! Tällä viikolla alkaa ranskan- ja englannin kurssit, joten ehkä niiden myötä kielitaito kehittyy molemmissa kielissä. :) Ja ylihuomenna minäkin saan ensimmäisen suomalaisen vieraan, kun Jenna tulee kylään!