Opiskelun makuun

On tosi vaikeeta uskoa, että oon ollut Pariisissa vasta alle kolme viikkoa. On jo tapahtunut niin paljon ja oon tutustunut vaikka kuinka moneen ihmiseen ja oppinut monet kadunnimet, metroasemat, nähtävyydet, kaupat, ruokalajit, kurssit, juomat, arkipäivän ilmaisut... Pariisi alkaa tuntua kodilta kun kaikista pahimmista alkuhässäköistä on selvitty. Tää kaupunki on aivan ihana! Etenkin nyt kun aurinko vielä lämmittää suloisesti, puissa on lehdet ja kukat kukkivat, niin mikäs täällä on käyskennellessä.

Toinen kouluviikko pärähti tänään käyntiin. Kouluni on siis École Nationale Supérieure de Techniques Avancées ParisTech, eli tuttujen kesken ENSTA. Koulu on yksi ranskan Grande Écoleista, eli yliopisto, johon haetaan kahden vuoden ”valmistavien” matematiikan ja fysiikan opintojen jälkeen. ENSTAssa opiskellaan siis normaalisti vain kolme vuotta, itse olen täällä viimeisellä vuosikurssilla, eli kolmannella. Opinnot on ainakin mun koulussa todella teoreettisia ja yleispäteviä, vaikka kolmatta vuotta mainostetaan käytännönläheisenä. Suomen opintoihin verrattuna on kuitenkin (ainakin toistaiseksi) ollut varsin teoreettista. Mun valitsemat kurssit ei ihan ehkä ole samaa pääainetta kuin Suomessa, mutta suurin osa on kuitenkin oikein mielenkiintoisia. Matemaattiset osiot ovat kyllä melko haastavia, mutta pääsepäähän taas laskemaan ja opiskelemaan jotain ”oikeeta” kaikkien Suomen soveltavien kurssien jälkeen.

Opiskelutapa on täällä melko erilainen kuin Suomessa. Meidän koulussa on vain noin 160 opiskelijaa per vuosikurssi, eli koulu on pieni. Kursseilla on keskimäärin ehkä 15-20 ihmistä. Vaihtareita kohdellaan ihan niin kuin ketä tahansa muita opiskelijoita, meidän myös edellytetään osallistuvan kaikille samoille kursseille kuin muutkin. ENSTAn tavoitteena on, että kolmasosa opiskelijoista olisi tulevaisuudessa ulkomaalaistaustaisia/vaihtareita, joten kansainvälisyys on täällä tärkeää. Meihin suhtaudutaan todella myönteiseti ja apua saa aina kun kysyy. Tuntuu, että ranskalaisiinkin on ihan mahdollista tutustua!

Miinuspuolena mainittakoon, että kurssit alkavat joka päivä 8.30 ja niillä on läsnäolopakko. Akateemisesta vapaudesta nauttineena tässä on vähän totuttelemista. Perjantaisin koulu myös päättyy vasta viideltä. Toisaalta taas maanantai- ja torstai-iltapäivät ovat varattuja urheilulle, eli sillon ei ole opetusta lainkaan! Lisäksi koululla on liuta kaiken maailman yhdistyksiä, joten opiskelijoiden elämä pyörii vahvasti koulun ympärillä. Ehkä juuri tämän seurauksena koulussa vallitseekin hyvä ja tiivis tunnelma.

Integraatiota rantaloman merkeissä

Takana Week-End d’Integration, eli viikko kaiken maailman toimintaa muiden ENSTAn uusien ja vanhojenkin opiskelijoiden kanssa jossain Bordeaux’n tienoilla. Meno oli jotain varaslähtö-Otasuunnistus-fuksiaiset akselilta, mutta koko viikon kestoisena. Oli ihanaa päästä tutustumaan muihin ENSTAn opiskelijoihin, vaikka suurin osa paikalla olleista olivatkin 1. tai 2. vuosikurssin opiskelijoita, ja itsehän menen 3. vuosikursille. Täytyy todeta, että ranskalaisten tekniikan opiskelijoiden meininki muistutti paljon teekkaririentoja, joten oli melko kotoisaa kaikesta uudesta huolimatta!

Maanantai aamulla lähdettiin koululta kun fuksien tervetuloa ohjelma oli päättynyt. Neljä bussilastillista ENSTAlaisia matkasi 10 tuntia, eikä bussissa todellakaan ollut tylsää, kun ohjelmaa riitti. Bussien välillä oli luonnollisesti kova kisa, joten taukopaikoillakin meno oli melkoinen. Laulut raikasivat lähes taukoamatta, jokaisella bussilla oli oma laulu koreografioineen, vanhemmat opiskelijat olivat varustautuneet asianmukaisin vaattein ja varustein kisailuun.

Paikka jossa olimme oli leirikeskuksen tapainen paikka Atlantin rannalla. Majoituimme 5 hengen bungaloweissa ja alueella oli myös ruokala, uima-allas, illanviettorakennus, sekä paljon urheilumahdollisuuksia. Tiistaista torstaihin päiväohjelma oli melko samankaltainen: aamupala, rastien kiertelyä joukkueettain, lounas, lisää rasteja, aperatiivi, illallinen ja bileet. Rasteja olivat pitämässä kaikki ENSTAn järjestöt. Joukkueet olivat joka päivä eri, joten oli monta monta uutta nimeä opittavana. Ja aina sai moneen kertaan kertoa oman nimen ja tavata sen ja muistuttaa vielä uudelleen, ja silti ehti jo tottua nimeen ”la fille Finlandaise”.

Lajeina rasteilla oli niin urheilua fudiksesta rugbyyn ja biitsistä uintiin, kuin kaikkea mahdollista muutakin. Perinteisiä tietovisoja ja improvisointisettejä, mutta myös törmäilyautot, vesiliukurata, tarraseinä, rodeo ja paintball raahattiin paikalle meitä varten. Koin myös elämäni ensimmäiset vaahtobileet! Ranskan kielen treenailu ja muihin tutustuminen oli huomattavasti helpompaa, kun oli samalla jotain tekemistä. Vaikka täytyy myöntää, että aina en ollut ihan perillä mistä jollakin rastilla oli kyse.

Jokaisella aterialla tarjoiltiin kolme ruokalajia, vaikka ruokapaikka olikin ennemmin ruokala kuin ravintola. Ja vesihanan vieressä oli viinihanat, joista kukin sai hakea pöytäänsä juotavaa sopivan määrän. Jokaisella aterialla myös laulettiin kovasti. Ranskalaiset ovat ehkä vieläkin innokaampia laulajia kuin teekkarit, sillä laulu ei tuntunut lakkaavan koskaan. Heillä on myös jopa oma versionsa Retuperän WBK:sta asianmukaisine rituaaleineen!

Iltaisin oli tietysti bileet, jossa juomat olivat ilmaisia. Meno tanssilattialla oli kuumempaa kuin Suomessa, mutta muutoin ranskalaiset osasivat (suurimmaksi osin) käyttäytyä kohtuullisemmin kuin suomalaiset. Hurjasti oli tähän viikkoon siis panostettu ja ilmeisesti aika paljon rahaakin kerätty, sillä 60 euron osallistumismaksu kattoi kaiken. Vielä kun ilmakin oli suotuisa paria sadekuuroa lukuunottamatta, niin viikko oli melko onnistunut. Rankkaa kyllä oli, kun piti ranskan kielellä selvitä koko viikko ja jaksaa aktiivisesti tutustua muihin lyhyistä yöunista huolimatta. Mutta nyt ruskettuneena ja jokseenkin integroituneena kohti ensimmäistä kouluviikkoa!

Atlantti

Joka ruokailulla tunnelma oli kuin parhailla sitseillä konsanaan

Bungalow-toverit : Larissa (Brasilia), Penelope (Brasilia), minä, Shanshan (Kiina), Ann-Sophie (Ranska)

Turistina kesäisessä säässä

Ihana aurinkoinen päivä Sacré Couerin nurmikolla takana. Nyt alkaa Eiffel-tornia lukuun ottamatta olla kaikki Pariisin keskeisimmät nähtävyydet olla nähty, ainakin päälisin puolin. Turisteja täällä on vielä paljon, joten ajattelin säästää Eiffel-tornin, Louvren yms. über-turistikohteet sateiseen marraskuuhun tai muuten hiljaisempaan ajankohtaan. Sää täällä on ihanan kesäinen ja kadut sekä puistot täynnä ihmisiä – täytyy nauttia tästä niin kauan kuin voi! Kaiken kaikkiaan täytyy myöntää, että onhan tää kaupunki aika lumoava. On vaikeeta käsittää, että aikaa on jopa 6 kuukautta ihmetellä kaikkia Pariisin nähtävyyksiä ja tutustua kaupunkiin pintaa syvemmältä.

Vaikka kaupoissa asiointi ja metrolla liikkuminen alkaa jo jotenkin sujua, niin ranskan kielen kanssa on vielä vähän tekemistä. Onneksi tässä on pitkä syksy edessä treenata, nyt kun alkeellinenkin keskustelu tuntuu haastavalta. Keskustelukumppanit on kyllä aina olleet tosi kärsivällisiä ja avuliaita, mutta olisihan se kiva voida juttella vähän monipuolisemmin asioista. Syksyn tavoitteena on kyetä heittämään huulta ranskaksi ja ehkä jopa hyödyntää ironiaa, sitten oon tyytyväinen kielitaitooni! :)

Ens viikolla onkin luvassa oikein tehokasta kielikylpyä, koska maanantaista perjantaihin on Week-end d’integration! Suunnataan siis muiden ENSTA:n uusien opiskelijoiden ja joidenkin vanhojen opiskelijoiden kanssa jonnekin päin ranskaa viettämään rentoa viikkoa. Paikka ja ohjelma ovat salaisuuksia, joten jännä nähdä mitä on luvassa.

Sacré Couer aurinkoisena sunnuntaina

Seine

Yleisön pyynnöstä pari kuvaa kämpästä:

Tämän hetkinen huoneeni

Olohuone

Koti Pariisissa

Kaksi vuorokautta jo hurahtanut Pariisissa, ja tässä ajassa on lähinnä ehtinyt ymmärtää kuinka paljon nähtävää ja koettavaa täällä onkaan!

Matka tänne sujui oikein mukavasti, jopa yllättävänkin sujuvasti kaikki aikaisemmat kokemukset CDG:n lentokentästä huomioon ottaen. Leo, yksi kämppiksistäni oli tullut Pariisiin jo muutamaa päivää aiemmin, joten kahdestaan saavuttiin lunastamaan avainta kämppään. Avaimen saimme yläkerran naapureilta jotka olivat todella mukavia! He keittivät meille kahvit, antoivat vinkkejä naapurustosta ja muutoinkin toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi. Kyseessä oli ehkä hieman epätyypillinen pariisilaisperhe, sillä perheen (ranskalainen) äiti puhui lapsilleen englantia, koska opetus koulussa on kuulemma niin huonoa!

Kämppä itsessään on aivan mahtava. Uskoisin, että vielä kahden muun kämppiksen saapumisen jälkeen täällä on tilaa melkein liikaakin. Antiikkiset parkettilattiat, astianpesukone, olohuone sohvineen, iso ruokapöytä ja kylpyamme ovat vähän enemmän kuin mihin opiskelijakämpässä on tottunut. Alue vaikuttaa muutenkin eläväiseltä ja aidon ranskalaiselta, kotikadulla on vaikka kuinka monta kenkäkauppaa! Lähistöltä löytyy myös teatteri, leffateatteri, monta ruokakauppaa ja lukuisia ravintoloita, puisto kanaaleinen ja parikin metroasemaa. Ja kaikki tämä vain muutaman korttelin säteellä kotoota. On tässä omakotialueella varttuneelle ihmettelemistä.